Värttinä

Iro

(Music & Words: Sari Kaasinen)

Niin ol iro
niin ol iro
tyttö talon taaimmaisen
neiti tuvan takainen

Syntyi tyttö turulassa
taimmaisessa talossa
taimmaisessa talossa
ja talossa, jo-no

Neiti syntyi surun alla
kasvoi koulussa kovassa
kasvoi koulussa kovassa
ja kovassa, jo-no

Tuli iro ilmeeltänsä
varsin ruma varreltansa
kova koulu ilmeen antoi
suru varren vakavoitti

Taakse jäivät tyttöajat
päivät loppui lapsempana
taakse jäivät tyttöajat
tyttöajat, jo-no

Tuli aika miehiin mennä
ottaa uro omaksensa
uro ottaa omaksensa
omaksensa, jo-no

Uskoi uron löytävänsä
naivansa iro isännän
halus miehen maataksensa
iro tytrin tehdäksensä

Niin ol iro
Niin ol iro
tyttö talon taimmaisen
neiti tuvan takainen

Läksi iro etsimähän
uroa yhyttämähän
uroa yhyttämähän
ja uroa, jo-no

Kulki viikon, kulki toisen
vielä kulki kolmannenkin
kulki vielä kolmannenkin
kolmannenkin, jo-no

Ei saant miestä maataksensa
isännäksi ei uroa
jäivät tytrit tekemättä
iro sisaret saamatta


Oh, how iro
Oh, how iro
The girl from the furthest house,
The maid from over beyond.

She was born in the distant forest
In the furthest of the houses,
In the furthest of the houses,
The houses, yo-no.

Shrouded was her birth in sorrow,
Her teacher the bitter school of life,
Her teacher the bitter school of life,
School of life, yo-no.

No charmer was this young iro,
Ugly was her countenance,
Life left ugly scars upon her,
Sorrow gave her arms their strength.

Soon were gone the days of childhood,
Childish games were left behind,
Soon were gone the days of childhood,
Days of childhood, yo-no.

Soon ’twas time to seek a husband,
Find a man to call her own,
Find a man to call her own,
Call her own, yo-no.

She believed she’d find a husband.
Marry a farmer tall and fair,
Take him to her bed beside her,
iro daughter for to bear.

Oh, how iro
Oh, how iro
The girl from the furthest house,
The maid from over beyond.

Off she went to seek a husband,
Find a man to wed and bed,
Find a man to wed and bed,
Wed and bed, no-yo.

One week hither, second thither,
And a third she sought in vain,
And a third she sought in vain,
Sought in vain, yo-no.

But she never found a husband,
Farmer fair to wed and bed.
Gone her hopes of iro daughters,
No more chance of iro babes.