Värttinä

Meri

(Reiman, K. / Reiman, S., trad)

These are things that haunt my mind:
a boat riding the waves,
sails aflutter in the wind.

My mind drifts away on the ocean,
on the churning, foaming water.
Now, why should I praise the sea?

Many good men have perished at sea; many children have been lost.
I have no love of the waterfront:
the sea took my own father,
and my only brother, too.

Those that were my father’s thoughts are now billows in the sea;
the waters are my brother’s very blood.

Why should I be spared, poor child,
why not pull me under?
No, I will not praise the sea.
Nor do I love the waterfront.
I care nothing for these shores.


Näitä miettii mieleni
Vesi venettä viepi
tuuli purjein puhuvi

Näitä miettii mieleni
mieltäni meri ajavi
vaahtopäinä vesi vellovi

Mistä merta kiittäisin
Meri monta miestä niellyt
monta lasta on lainannut

En rantoja rakasta
Meri vienyt on isäni
aaltoihin ainoan veljeni

Mitä meressä aaltoja
Aallot aatoksia isäni
vesi verta mun veljeni

Miksei minua vienyt
Tätä lasta ei lainannut
alle aaltoin ajanut

En käy merta kiittämään
Enkä rantoja rakasta
Näitä rantoja en rakasta