Värttinä

Laiska

I’m a lazybones, born to sing,
born with fingers made for playing,
want to spend my nights alone,
singing sleeplessly till dawn.

I just let the songs keep coming,
put my servants here to work,
and the music floods my fingers,
trickles right down to my hips,
making me keep vigil with the moon,
singing alone in the night.

I can’t tell what so inspired me – something set my heart aflame.
And whoever overheard me thought I was a drunkard ranting well,
I’ll holler drunk or sober,
I would whistle without liquor.

The songs burn my breast,
the words smoke in my mouth.
Even ice will never cool them;
these are words that can’t be quenched.

I’m a lazy, ill-born sort;
all that I can claim as mine are these chains of song that hold me,
like a stout rope round my neck.

Nights I sense a strange discomfort, feel uneasy in my cabin:
squalls of wind keep blowing bits of tales and phrases through my walls.


Laiska luotu laulamaan
oikosormi soittamaan
yksin öitä viettelen
unetonna laulelen

Panen laulut lietsomaan
palkkalaiset painamaan
nousi soitto sormille
lasketteli lanteille

Kuun vierellä valvomaan
yksin yössä laulamaan
mikä juoksi mielehen
sytytteli sydämmen

Kuka kuuli laulun luuli
humalassa huutavani
huutelen humalattakin
viheltelen viinattakin
laulut polttaa poveani
sanat suussain savuavi
ei voi jäällä jäähdytellä
sanoja sammutella

Mitä laiskalla minulla
kuta kurjanpäiväisellä
laulun kahle kurkullani
luja köysi kaulallani
yöllä mulla outo vaiva
niin on tukala tuvassa
läpi seinän lausehia
tuuli tuiskaa tarinoita