Värttinä

Äijö

(Varilo / Kähkönen)

There was a cranky old coot lived in the village, bowlegged
and weak in the head. One night he was out in the pines;
crowing and screeching, carrying firebrands that scorched
his palms; alone in the night, exhausted.

Now on that chilly hillside he kept snakes, one at the top
and two lower down. And then he was bitten in the palm,
a stinging wound, a load of venom.

Alone in the night he trudged along, lurking by the porch
waiting for the snake to appear, wanting to put that wily
devil’s head on the block, to take an axe to its slithery neck.

The old man was weary, he’d already had more than many
a stronger man could have taken.

To heal the snakebite he washed it with liquor, poured proof spirit
over it, took some resinous wood and made the sauna steaming hot,
went round the garden reading charms and incantations.

And there was much speculation about his doings: all that trudging
and stumbling, the crookback snakes and their strange antics,
that cranky old coot wheezing and crowing alone in the night.


Kylän äijä, vanha väkkärä
Kylän äijä, vähä-älynen
Kylän äijä, kumma käppänä
Kylän äijä vääräsäärinen
Kylän äijä, kylmäl mäellä
Kylän äijällä, kyy ol kyljel

Rääkyi männikössä yöllä yksinänsä
Rääkyi männikössä kekäleet käessä
Kämmenet käryssä kengät kankahalla
Yöllä yksinänsä, äijä väsyksissä

Kylmällä mäellä kyy ol kytkyessä
Ylähällä yksi alemmalla kaksi
Purrut kämmenestä kyy ol käppänätä
Syyhyn synnyttänyt, syytäny sylkeä

Äijä yksinänsä yöllä väännätteli
Kynnysportahalla kyytä kyttäeli
Päätä pölkyllensä, pahan pirulaisen
Kieron kastiaisen kurkun kirvehelle

Äijä paranteli pirun puremaista
Viinalla valeli, pirrulla pesevi
tervaksella teki, lämmöt löylytteli
Loitsusi loruja, manasi majoilla

Kummasteltiin kyllin äijän pitäjässä
Äijän vääntelöitä, miehen mittelöitä
Köyryselkäkyijjen kummia kujeita
Äijän ähkimistä yöllä yksinänsä

Kylän äijä, vanha väkkärä
Vähemmästäki äijä väsyvi
Väkevämmätki, heti hyytyvi
Kylän äijä väsyneenä